Kaksitoista vuotta Lilyhammerin jälkeen sarjan luojat Anne Bjørnstad ja Eilif Skodvin ovat palanneet Netflixiin sarjalla nimeltä ”Miljardöörisaari”, joka kertoo kahden kilpailevan perheyrityksen tarinan lohiteollisuudessa Trøndelagissa.
Sarjassa Trine Wiggen esittää Julie Langen, fiktiivisen lohijätin Marlaxin kovan luokan matriarkkaa, joka johtaa fiktiivistä saarta nimeltä Brima (inspiroitunut ja kuvattu trønder-saarella Frøyassa).
Sarja on saanut hyvän vastaanoton ulkomailla ja on NRK:n mukaan tullut ”puheenaiheeksi kalastusministeriössä”.
Bjørøyan toimitusjohtaja Ole Martin Løfsnæs on kuitenkin sanonut Namdalsavisalle, ettei tunnista sarjan kuvausta alasta.
Mutta reaktioita herättää paitsi lohiteollisuuden kuvaus, myös miesten esittäminen sarjassa.
– Kaikki miehet – nuoret ja aikuiset – esitetään enemmän tai vähemmän hölmöinä, kun taas naiset ovat johdonmukaisesti toimeliaita ja saavat asiat tapahtumaan. Se on niin johdonmukaista, että on vaikea olla huomaamatta, sanoo biologian professori Kristian Gundersen Dagbladetille.
Lue Anne Bjørnstadtin vastaus hieman alempana tässä.
KRITIIKKI: – Tämä sarja on esimerkki siitä, että negatiiviset miesten stereotypiat jatkuvat, sanoo biologian professori Kristian Gundersen Netflix-sarjasta ”Miljardöörisaari”. Kuva: Jørn H Moen / Dagbladet
– Hölmöjä tai mulkkuja
Miesten esittäminen kyvyttömänä ”Miljardöörisaarella” on Gundersenin mukaan niin ilmeistä, että se täytyy olla tarkoituksellista.
– Joko niin tai osa poliittista korrektiutta. Todellisuudessa ei ole niin, että kaikki miehet ovat hölmöjä ja kaikki naiset ovat nokkelia. En usko, että meillä on tarvetta aliarvioida miehiä ja miesten roolia nyt. Alkaa olla hieman rasittavaa.
Kaikki tämä liittyy laajempaan trendiin Gundersenin mukaan.
– On trendi aliarvioida poikia ja miehiä nyt. Miehet ovat joko hölmöjä tai mulkkuja. Feministiliike on ollut hyvin keskittynyt naisiin. Nyt se on kääntynyt miesten aliarvioimiseksi.
Väitetty trendi näkyy sekä TV-sarjoissa että yhteiskunnallisessa keskustelussa yleisesti, Gundersenin mukaan.
– Jos naisilla on ongelmia, se johtuu siitä, että heitä syrjitään. Jos miehillä on ongelmia, heidän täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Kuulen usein, että poikien täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.
Ei saanut panna
– Eikö tähän ole aika näkyviä vastavoimia myös norjalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa – esimerkiksi Simen Velle?
– Kyllä. Sitä voisi sanoa. Mutta se on melko uutta. Puhutaan paljon pojista, jotka eivät saa panna. Mutta uskon, että ongelma on paljon laajempi, sanoo Gundersen.
Vastavoimat ovat harvassa – ja ne ovat tulleet liian myöhään, väittää Gundersen.
– Ja ne ovat usein hieman oikeistolaisia. Mutta en mielestäni tämä ole erityisen oikeistolainen näkökulma. Kyllä, ehkä vastavoimia on joitakin. Mutta tämä sarja on esimerkki siitä, että negatiiviset miesten stereotypiat jatkuvat.
Kaikki nämä negatiiviset stereotypiat tekevät miehen elämästä vaikeampaa norjalaisessa yhteiskunnassa, Gundersen väittää.
– Ei tämä sarja yksin, tietysti. Mutta tämän tyyppisten esitysten, asenteiden ja julkisen keskustelun kokonaisuus vaikuttaa tällä tavalla, kyllä.
VASTAA: Sarjan luoja Anne Bjørnstad. Kuva: Terje Pedersen / NTB
– Painiotteet
Netflixille on esitetty Gundersenin kritiikki.
– On mukavaa, että sarja herättää keskustelua. Olemme keskittyneet viihdyttämiseen, emme miesten mollaamiseen.
Näin vastaa sarjan luoja Anne Bjørnstad sähköpostitse Dagbladetille.
– Päähenkilö ”Miljardöörisaaressa” on toki kova nainen, joka ottaa painiotteet mieskilpailijoistaan, mutta onko norjalaisten sarjojen yleisesti harhaanjohtava miesten osalta, on kyseenalaista.
Vastaan Bjørnstad kirjoittaa, että hän on ollut mukana kuudessa draamasarjassa luojana tai kirjoittajana viime vuosina, ja että ”Miljardöörisaari” on ainoa heistä, jossa on naispäähenkilö.
– Edellinen, jonka teimme Netflixille, oli kolme kautta Lilyhammeria, joka ei ehkä ole tunnettu ensisijaisesti feministisestä agendastaan. Piste taitaa olla se, että meillä on erilaisia tarinoita, joissa sukupuolten väliset suhteet esitetään eri tavoin, Bjørnstad kirjoittaa – ja päättelee:
– Uskon, että Gundersen voi rentoutua ja nauttia ”Yellowstonesta” tai iloita tulevasta ”Harry Hole” -sarjasta. Miehinen näkökulma on ja tulee olemaan hyvin edustettuna TV:ssä tulevaisuudessa.
PUNAISELLA MATOLLA: Norjalaisen Netflix-sarjan ”Miljardöörisaaren” ensi-illassa Märtha Louise ja Durek Verrett astuivat punaiselle matolle – mutta heillä ei ollut kaikkea mitä halusivat puhua. Video: Nora Gulbrandsen Skavhaug / Jonathan Gaathaug Nielsen
– Melaniinirikas viikinkipäällikkö
Kysyttäessä kuinka yleisiä hän arvelee tällaisten esitysten olevan norjalaisessa TV-sarjamaailmassa, Gundersen varoo hieman:
– En katso paljon TV:tä. Enkä varsinkaan norjalaisia sarjoja. Joten minulla ei ole mielipidettä siitä.
Hän viittaa kuitenkin amerikkalaiseen Netflix-sarjaan ”Vikings: Valhalla”.
– Siinä oli esimerkiksi melaninirikas naisviikinkipäällikkö. Se ei ole kovin historiallista, siis.
Sarjassa tanskalais-ruotsalainen näyttelijä Caroline Henderson esittää fiktiivistä viikinkipäällikköä Jarl Estrid Haakonia.
– On tullut hyvin yleiseksi historiallisissa elokuvissa esittää asioita, jotka ovat täysin anakronistisia ja joskus täysin absurdeja. Tässä on esimerkki: saada se näyttämään siltä, että naiset olivat viikinkipäälliköitä. En usko, että he olivat sitä kovin paljon. Se on osa jonkinlaista ideologista pintaa, joka heitetään monien sarjojen ja elokuvien yli, uskon.
– Minkä ideologian? Sen, minkä olemme viime vuosina usein kutsuneet ”woke”?
– Kyllä, osa siitä on ”woke”. Osa siitä on sukupuolitaistelua. Feministinen ideologia, voi sanoa. Se voi olla molempia. Tapauksessa ”Miljardöörisaari”, sanoisin, että se on pikemminkin jonkinlainen feministinen ohjelma, joka näyttää olevan sen alla. Naisasia, joka on redukoitu pelkäksi sukupuolitaisteluksi.
Kritisoituja kavereita: – He olivat loukkaantuneita
– Miesten kriisi koulutussektorilla
Gundersen työskentelee päivittäin professorina Oslon yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.
– Aina alakoulusta yliopistotasolle, pojat pärjäävät huonommin kuin tytöt. Erityisesti suljetuissa tutkinnoissa, joissa on vaikea päästä sisään, naiset ovat tulleet täysin hallitseviksi, Gundersen väittää.
Siellä on miesten kriisi koulutusjärjestelmässä, hänen mukaansa.
– Sukupuolten taistelu on tavallaan kääntynyt päälaelleen – ainakin koulutusjärjestelmässä. Mutta tasa-arvosuunnitelmissa ollaan aina huolissaan niistä harvoista tutkinnoista, joissa on liian vähän naisia.
Koulutussektorilla on ”eräänlainen läpäisemätön vanhanaikainen ajattelu” tasa-arvosta ja sukupuolten tasapainosta, Gundersenin mukaan.
”70-luvun feminismi”, hän kutsuu sitä.
– Meidän täytyy kääntää kiekkoa. Nyt miehillä on ongelmia. Ja jos naisten kehumisen on katsottu edistävän tasa-arvoa, ei ole todennäköisesti hyvä keino ratkaista ongelmia aliarvioida poikia.
