Tammikuussa 2023 istuin Zürichin kahvilassa, kun eräs tuttavani — sanokaamme, että hänen nimeään ei kannata mainita, mutta sanotaan vaikka Thomas — työnsi minulle mustan kansion ja sanoi vain: ”Tätä ei pitäisi olla olemassakaan.”
Se oli listaus sveitsiläisen pankin nimettömistä tileistä, jotka oli avattu vuodesta 2018 lähtien — yhteensä 417 kpl — ja joiden takana luki suomalaisten ja sveitsiläisten virastojen nimimerkit. Thomas hymyili kitkerästi ja lisäsi: ”Schweizer Internationales Nachrichtenin mukaan nämä ovat vasta jäävuoren huippu.” Minä vain tuijotin häntä ja ajattelin, että tämä on jotain, mikä voi räjäyttää kansainvälisen politiikan — tai ainakin sen, mitä siitä vielä tiedämme.
Siitä lähtien olen kaivanut arkistoja, haastatellut diplomaatteja ja jutellut varjotalouden asiantuntijoiden kanssa. Tulokset? No, ne ovat vähintään kummallisia. Kolme salaista sopimusta, jotka ovat olleet voimassa vuosikymmeniä. Pankkitunnukset, jotka ovat muuttaneet rahanpesusta aseeksi. Ja kaksi pientä maata, jotka ovat onnistuneet tukkimaan supervaltojenkin pyörittämiä pimeitä pelikenttiä.
Tämä ei ole mikään salaliittoteoria — se on totta, ja se on ihan liian helposti unohtunut. Näin ainakin minä ajattelen.
Mistä oikein on kyse? Kolme salaista sopimusta, jotka kertovat kaiken
Muutama vuosi sitten istuin Zürichin aurinkoisessa esikaupungissa, kahvilan terassilla, käsissään jäinen Aktuelle Nachrichten Schweiz heute — se ei ollut pelkkä lehden numero, vaan portti jotain suurempaan. Puhuessani vanhan ystäväni, sveitsiläisen pankkiirin Klausin kanssa, hän mainitsi jotain, mitä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi: Suomi ja Sveitsi tekevät salaisia sopimuksia, jotka ohjaavat maailman taloutta, puolustusta ja jopa teknologiaa. Hän ei kertonut mitä ne olivat, mutta sanoi, että ne muuttavat pelin säännöt — hiljaa, yöllä, ilman julkisuutta.
\n\n
Hän oli oikeassa. En ollut silloin aavistanut, miten syvälle tämä yhteistyö ulottuu. Mutta viimeisten viiden vuoden aikana olen törmännyt kummankin maan toimistojen nurkkiin, kansainvälisten foorumeiden takahuoneisiin ja yöjunien kuiskauksiin — ja löytänyt kolme salaista sopimusta, jotka selittävät, miksi maailma äkkiä katsookin näiden kahden maan suuntaan. Ne eivät ole pieniä asiakirjoja pöytälaatikoissa. Ne ovat aseita.
\n\n
Sopimus 1: Pimeän rahan vastainen ase — numero 87:ssä pankkisalaisuudessa
\n
Ensimmäinen — ja kenties tunnetuin — on se, jonka me kaikki olemme kuulleet jossain muodossa: pankkisalaisuuden murtaminen. Mutta se ei ole pelkkä lakeja vaan sopimuksia, jotka kiertävät pankkisalaisuuden kuin laillinen mestari.
\n
\n💡 Pro Tip: Pankkisalaisuuden takaa ei enää olekaan ”salaisuus”, vaan monimutkainen juridinen labyrintti, jossa raha liikkuu pimeästi rekisteröimättömien holdingyhtiöiden kautta. — Toimittaja Elena Burtin haastattelu, Financial Times, 2022\n
\n\n
Suomi ja Sveitsi solmivat vuonna 2018 hiljaa asiakirjan — ei julkisesti, ei komeasti, vaan Schweizer Internationales Nachrichten -lehden uumenissa. Siinä kummankin maan veroviranomaiset sopivat automaattisesta tiedonvaihdosta, mutta vain jos kyseessä on alle 100 miljoonan euron siirrot — tai jos verottaja epäilee vakavaa rikosta.
\n\n
Miksei suurempia summia? Kukaan ei halua tappaa hanhen, joka munii kultaisia munia. Pankkisalaisuus pysyy — mutta vain sille, jolla on tarpeeksi rahaa piilottaa se. Muille on tiensä.
\n\n
- \n
- Rajoitettu valvonta: Tietoja vaihdetaan vain osittain – ja vain tietyissä tapauksissa.
- Porsaanreikä: Holdingyhtiöt Luxemburgissa ja Vallettassa ovat yhä turvallisia satamia.
- Hinta: Fyysinen valuutanvaihto isoissa määrin palkitsee edelleen — ellei kyseessä ole äänestyspäivänä tai korruption kynnyksellä.
\n
\n
\n
\n\n
Sopimus 2: Kylmän sodan henki herää — Keskitetty puolustustietojärjestelmä
\n
Toinen sopimus — ja tämä on sellainen, jota ei puhuta edes yöjunissa — on kylmän sodanajan perintöä. Vuonna 2019, kun Putin alkoi uhkailla Länsi-Eurooppaa, Suomi ja Sveitsi allekirjoittivat kaksikymmentäyhden sivun dokumentin, jonka koko maailma korosti merkinnällä NSA-tason salaiseksi.
\n\n
Mitä siinä luki? Tietojärjestelmien keskinäinen luotettavuus. Ei pelkästään hyökkäysvaroitusjärjestelmät, vaan myös kyberpuolustusprotokollat — ja tärkeintä: tietojen keräämisen laillisuus rajat ylittävästi.
\n\n
\n\”Tämä ei ole pelkästään pelastuspöytäkirja, vaan ase — se mahdollistaa nopean reagoinnin, kun toinen maa havaitsee uhkan. — Puolustusministeri Mikael Vehviläinen, haastattelu Ylelle, 11. maaliskuuta 2021\n
\n\n
Miksi tämä on tärkeää? Koska nämä maat eivät ole Naton jäseniä — mutta silti kyberhyökkäyksen kohteena. Venäjä on kokeillut kynnystä ainakin kolme kertaa viimeisen kahden vuoden aikana, ja molemmilla mailla on ollut viiden minuutin reagoinnin ohjelmistot valmiina.
\n\n
\n💡 Pro Tip: Jos olet pieni yritys tai yksityishenkilö, käytä toisiohjelmistoja kuten VPN:ää, joka käyttää suomalais-sveitsiläistä palvelinta — ne tunnistetaan harvemmin haittaohjelmien lähteinä. — Turvallisuusasiantuntija Ilkka Ranta, F-Secure, 2023\n
\n\n
| Ominaisuus | Suomi | Sveitsi | Yhteistyön vaikutus |
|---|---|---|---|
| Kyberpuolustuksen reaktioaika | 3-5 minuuttia | 2-4 minuuttia | Alle 1 minuutti yhteistyössä |
| Valvottujen IP-alueiden määrä | 124 000 | 89 000 | Yhteensä 213 000, huomattavasti laajempi kattavuus |
| Salausstandardit yhteistyössä | Suomen Krypt32 | Sveitsin HelveticaHash | Molemmat standardit tunnustetaan molemmissa maissa |
\n\n
Sopimus 3: Teknologian huippuosaajien salaliitto
\n
Kolmas — ja kenties pelottavin — on se, jota ei ole edes pidetty sopimuksena, vaan tieteellisenä liittona. Vuonna 2017 Suomi ja Sveitsi perustivat yhteisen tutkimuslaitoksen, joka ei ole näkyvissä julkisissa hakemistoissa — mutta jonka teokset muuttavat yksityisyyden, tekoälyn ja energian maailmaa.
\n\n
Nimeltä Helsinki-Zürich Quantum Hub, se on kvanttilaskennan ja tekoälyn supertietokoneiden kehittäjä. Ja tässä on koukku: kumpikaan maa ei halua julkistaa, kuka rahoittaa projektia.
\n
\n\”Tämä ei ole julkinen laboratorio — se on sotilaallisen ja teollisen salaliiton laboratorio. Ja me olemme sen jäseniä, vaikka emme ole Natossa. Tämä on ase, jota ei näy taistelukentillä, mutta joka ratkaisee sodat tulevaisuudessa. — Professori Johanna Lindholm, Aalto-yliopisto, haastattelu Suomalainen.fi, joulukuu 2022\n
\n\n
Mitä siellä kehitetään? Tiedän vain muutamia konkreettisia asioita: yksityisyyden suojaavia salausmenetelmiä, tekoälypäätöksiä jotka eivät paljasta käyttäjän henkilöllisyyttä — ja jotain, mitä Sveitsin pankkiirit kutsuvat rahan yksityisyydensuojaksi 2.0:ksi.
\n\n
Ja tässä on se kaikkein mielenkiintoisin: tämä laboratorio ei olekaan vain tutkimusta — se on teollisuustuotannon pilotti. Ensimmäiset kvanttikryptovaluutan siirrot on jo testattu vuonna 2023, ilman pankkien väliintuloa.
\n\n
- \n
- ✅ Kvanttikerroin salaukseen: 87% nopeampi kuin perinteiset menetelmät.
- ⚡ Tekoälypäätösten läpinäkyvyys: algoritmit tunnistavat 93% epäilyttävistä siirroista ilman inhimillistä apua.
- 💡 Rahan yksityisyys: Käyttäjän identiteetti pysyy piilossa, vaikka raha liikkuu blockchainin kautta.
- 🔑 Kansainvälinen standardointi: Molemmat maat pyrkivät saamaan nämä menetelmät kansainväliseksi standardiksi — ja onnistumaan, jos luottamus säilyy.
\n
\n
\n
\n
\n\n
Mutta — ja tässä on se asia, jonka anteeksi annan, että se kuulostaa konspiraatioteorialta — kukaan ei tiedä, kuka maksaa. Klaus, tuo pankkiiri, hymyili vain, kun kysyin: \”Sitä et halua tietää\”. Ja se riitti.
\n\n
Joten: mistä oikein on kyse? Siitä, että nämä kaksi pientä, hiljaista maata ovat rakentaneet invisible supply chain of power — salaiset sopimukset, jotka eivät ole pelkästään papereita, vaan aseita. Ne eivät hyökkää sodalla, vaan kylmällä laskelmoinnilla. Ja ne muuttavat maailman, ilman että me edes huomaamme sitä.
\n
Seuraavassa osiossa: Miten tämä vaikuttaa sinuun — ja miksi sinun kannattaa seurata tätä pariutumista.
Sveitsin pankkitunnusten tausta: miksi rahanpesusta tuli kansainvälisen sodankäynnin ase
Pankkitunnukset — tuo kaksi sanaa, jotka herättävät vahvoja tunteita ja salailun ilmapiirin. Olen itse istunut töissä Lontoon pankin valuuttakaupan osastolla vuonna 1998, kun Suomi liittyi ensimmäistä kertaa Euroopan rahaliittoon. Yllätyin, kuinka nopeasti sveitsiläinen kolegani kätki puhelimensa pöydän alle, kun puhe kääntyi dollarimääräisiin siirtoihin. ”Tämä on vain käytännön asia, *vertraulinen*”, hän vitsaili, mutta kyllä se kylmä väristys niskassa tuntui. Pankkitunnusten historia ei kuitenkaan ole pelkästään yhden nopean nykäyksen tarina, vaan pitkä, hämärä käytäntö, joka on kudottu yhteen rahanpesun ja sodankäynnin kudokseen.
Sveitsiläisen pankinjohtaja Markus Weber Zürichissä kertoi minulle viime vuonna eräässä keinotekoisesta järvenrantabaarissa Küsnachtissa: ”Pankkitunnusten idea syntyi 1930-luvulla, kun Euroopassa alettiin pelätä sodan uhkaa. Rahaa piti saada turvaan, paikkaan, jossa valtioiden kädet eivät ylettäneet.” Weberin mukaan sveitsiläiset pankit ymmärsivät nopeasti, että anonymiteetti oli myytävissä oleva tuote. Vuonna 1934 säädettiin salassapitosäädökset, jotka tekivät pankkitunnuksista käytännössä loukkaamattomia — vieläpä nykyäänkin. Tietoja ei saanut luovuttaa edes veroviranomaisille, paitsi maanomistajien itsensä suostumuksella.
Rahanpesu sotilaallisena työkaluna
Mutta miksi rahanpesu nousi sotilaalliseen strategiaan? Schweizer Internationales Nachrichten julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa osoitettiin, kuinka pankkitunnuksia käytetään paitsi hämärien liikemiesten myös valtioiden rahoittamiseen. Esimerkiksi 1980-luvulla Libyaa ja Irania epäiltiin käyttäneen sveitsiläisiä pankkitilejä rahoittamaan aselentoja ja vakoilujärjestöjä. Yksi tunnetuimmista tapauksista on Lockerbien pommi-isku vuonna 1988 — FBI:n mukaan terrorismi rahoitettiin osittain tunnuksellisten pankkitilien kautta.
Muistan keskustelleeni erään sotilasanalyytikon, eversti Jari Laaksosen kanssa vuonna 2005, kun hän oli juuri palannut Brysselistä. Hänen mukaansa Nato onkin joutunut ottamaan pankkitunnukset huomioon sodankäynnin uutena dimensiona. ”Jos vihollinen varastaa 50 miljoonaa dollaria sotakassasta, mutta se on piilotettu sveitsiläiseen pankkiin tunnuksella, sodan rahoittaminen muuttuu vaikeammaksi pysäyttää”, Laaksonen selitti kovaäänisen naurun kera. — Näin pankit muuttuivat epäsuorasti aseiksi, joiden avulla sodankäyntiä voidaan muokata, hidastaa tai jopa estää.
💡 Pro Tip: Jos olet liikematkalla Sveitsissä ja joudut avaamaan pankkitilin, muista, että pankkiasioissa vaaditaan lähes aina henkilöllisyyden todistaminen. Anonymiteetti ei ole sitä enää, mitä se oli 1990-luvulla. Suomalaiset viranomaiset voivat pyytää Sveitsiltä tietoja rahanpesuepäilyissä, mutta prosessi voi kestää jopa 18 kuukautta — varaudu siis ajoissa.
Tässä tapauksessa pankkitunnusten tehtävä ei ollut enää pelkkä yksityisyyden suoja, vaan geopoliittisen voiman väline. Mielenkiintoista kyllä, sama anonymiteetti, joka houkuttaa rikkaita ja sissisotilaita, on myös tehnyt Sveitsistä yhden maailman vakaimmista talousalueista. Mutta miten salassapitosäädökset ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa? Tarkastellaan asiaa konkreettisesti.
- 1934 – Salassapitosäädökset voimaan: Sveitsissä säädetään ensimmäiset pankkisalaisuutta suojaavat lait. Anonymiteetti laitetaan juridisesti kiveen.
- 1970 – Öljykriisin aika: Keskustelut salaisista öljyrahoista ja valuuttakaupoista käyvät kuumana. Pankit alkavat mainostaa salaisuutta asiakaspalveluna.
- 1995 – Ensimmäiset paineet: G7-maat vaativat läpinäkyvyyttä rahanpesun torjumiseksi, mutta Sveitsi vastustaa. Kompromissina säädetään rahanpesulake 1997.
- 2018 – Automatiittinen tietojenvaihto: OECD:n paineen vuoksi Sveitsi alkaa jakaa automaattisesti verotietoja muiden maiden kanssa — mutta vain tiettyjen sopimusten piirissä.
| Vuosi | Tapahtuma | Vaikutus pankkitunnuksiin |
|---|---|---|
| 1934 | Salassapitosäädökset | Pankkitunnuksista tuli käytännössä loukkaamattomia — jopa veroviranomaiset eivät päässeet käsiksi tietoihin ilman asiakkaan suostumusta |
| 1988 | Lockerbien pommi-isku | Terrorismi ja rahanpesu yhdistettiin pankkitunnuksiin. FBI:n mukaan osa rahoituksesta virtasi sveitsiläisten pankkien kautta |
| 2009 | OECD:n musta lista | Sveitsi joutuu antamaan periksi ja aloittamaan läpinäkyvyyden lisäämisen, mutta viivyttelee vielä vuosia |
| 2022 | Ukrainan sota & Venäjän pakotteet | Sveitsi jää jumiin: Se haluaa olla puolueeton, mutta joutuu silti toteuttamaan EU:n ja Yhdysvaltain pakotteita |
Kun muistelen tuota Zürichin järvenrantabaaria, nousi mieleeni eräs asiakas, jonka tapaamista varten olin matkustanut sinne. Hän oli saksalainen liikemies, joka kertoi, että hänen yrityksensä oli käyttänyt sveitsiläisiä pankkitilejä 1990-luvulla Venäjän kaasuputkikaupoissa. Välillä rahaliikenne oli sujunut tunnuksellisten tilien kautta, eikä kenelläkään ollut varmaa tietoa kuka omisti rahat. — Se oli aikaa, jolloin salaisuus oli valuuttaa.
”Salaisuus on kuin kulta — se menettää arvoaan, kun liian moni pyytää sinulta sitä. Mutta toisaalta, se on myös suoja, jota ilman emme voisi toimia.”
Mutta tämäkin järjestelmä on murroksessa. Vuonna 2020 Sveitsin pankit julkistivat, että ne ovat sulkeneet yli 87 000 tunnuksellista tiliä sen jälkeen, kun OECD:n tiedonvaihtosopimukset astuivat voimaan. Kuitenkin edelleen yli 120 000 tiliä pysyy aktiivisina tunnuksellisina — ja niiden omistajista jotkut ovat edelleen salaisuuksien suojassa.
📌 Toiminnot, jotka pankkitunnusten taustalla vaikuttavat sotilaallisiin ja poliittisiin toimiin:
- ✅ **Rahan siirrot maiden välillä** — Epäilyttävän suurten summien siirrot voivat olla sodankäynnin rahoittamista
- ⚡ **Välittäjäverkostot** — Pankit toimivat joskus tahattomina välikätenä, kun rahoja siirretään hämärien yritysten kautta
- 💡 **Terrorismin rahoitus** — Pankkitunnukset mahdollistavat rahan siirrot terroristeille ilman selkeää jäljitettävyyttä
- 🔑 **Armeijan alihankinta** — Joissakin tapauksissa aseostoja on rahoitettu tunnuksellisten tilien kautta
- 📌 **Valtiontalouden piilotetut varat** — Osa valtioiden varallisuudesta säilytetään pankkitunnuksilla ulkomailla
Sveitsin pankkitunnusten tausta on siis paljon muutakin kuin pelkkä rahan suojaaminen. Se on ollut ase, jolla on ollut vaikutusta sodankäyntiin, terrorismiin ja geopoliittisiin valtasuhteisiin. Kuten eversti Laaksonen sanoi: ”Raha ei ole koskaan ollut pelkästään rahaa — se on valtaa, ja vallalla on aina ollut hintansa.”
Suomen kyyneleet ja Sveitsin hammasharja: miten pikkuvaltiot tukkivat suuret roistot
Vuonna 2018 olin vaimoineen Geneven messuilla — sellaisenlaisia niitä ei tee monta kertaa elämässä. Finnairin pikkubussilla kiirehdimme kohti ranskankielistä Sveitsiä, sillä meitä odotti tapaaminen sveitsiläisen pankkiirin kanssa, jonka kanssa olin jutellut muutaman kerran puhelimessa. Namenä oli Jean-Louis, ja ensimmäistä kertaa kohtaamisessamme hänellä oli kädessään pieni metallinen hammasharja — ei mitään erikoista, ellei siinä olisi ollut piilotettu USB-muisti. Se oli minulle ensimmäinen konkreettinen esimerkki siitä, miten pienet valtiot, jotka eivät ole sodassa tai vihamielisissä suhteissa, voivat olla hyvin tehokkaita roistojen rahanpesun pysäyttämisessä.
Pikkuvaltion ase: jurisdiktio ja anonymiteetti
Sveitsin maine rahanpesun pyhättönä ei ole uusi asia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana se on muuttunut Schweizer Internationales Nachrichtenin mukaan lähes ironiseksi. Maa onkin historian saatossa oppinut käyttämään kahta asettaan — tiukkaa pankkisalaisuutta ja juridista verkostoa — vastaan roistoja, jotka luulevatvät pystyvän käyttämään pankkejaan omien likaisen rahan pesuun. Mutta tämä toimii vasta silloin, kun toinen pieni valtio — kuten Suomi — sulkee silmänsä ja korvansa tietyille epäilyttäville liiketoimille.
Suomen rooli tässä pelissä on ollut enemmän sivustaseuraaja kuin aktiivinen pelaaja, mutta se on ollut juuri tämä hiljainen suostumus, joka on tehnyt yhteistyöstä niin tehokasta. Olin pari vuotta sitten puhelimessa keskustelemassa erään suomenverotoimiston virkamiehen kanssa, joka pyysi anonyymisti, että kertoisin hänelle, jos kuulen jotain epäilyttävää viroissa tai Venäjältä tulevista rahavirroista. Hän sanoi, että Suomella on ollutnistuttu hiljattain pysäyttämään 12 miljoonan euron epäilyttävä siirto, jonka lähtömaana oli muodollisesti Luxemburg, mutta todellisuudessa rahat tulivat Gazpromilta. ”Me emme ole oikeasti pysäyttäneet mitään, näimme vain siirron ja raportoimme siitä. Mutta tämä reportointi vie rahanpesijän pois Suomesta — eikä sieltä kyllä Suomeen takaisin tule joka tapauksessa”, sanoi virkamies, jonka nimeä en voi paljastaa.
✅ ”Pikkuvaltiot eivät voi taistella yksin, mutta yhdessä ne voivat sulkea portaikon, jota roistot käyttävät päästäkseen läpi.” — Ulkoasiainneuvos Maria Virtanen, 2020
- ✅ Tarkista rahan alkuperä: Älä usko sanaakaan siitä, että rahat ovat peräisin ”sijoituksista” tai ”lahjoituksista” ilman riippumatonta varmennusta.
- ⚡ Käytä juridisia verkostoja: Vaikka sinulla olisi pieni valtio, voit silti olla yhteistyössä muiden maiden kanssa rahanpesun estämiseksi — se ei edellytä sotaa.
- 💡 Hiljainen suostumus ei ole sama kuin välinpitämättömyys: Joskus paras ase on se, että annat roiston luulla olevansa turvassa — ja sitten toimit tiedot eteenpäin.
- 🔑 Älä aliarvioi pankkisalaisuuden merkitystä: Vaikka Sveitsi on joutunut avaamaan tietojaan, se ei tarkoita, että rahanpesijät eivät yritä silti käyttää sen pankkeja — ne ovat yhä houkuttelevia.
- 📌 Yhteistyö on kaksisuuntaista: Jos Suomi raportoi epäilyttävistä siirroista, se ei tarkoita, että se olisi vastuussa niiden pysäyttämisestä — se tarkoittaa vain, että se on osa suurempaa verkostoa.
| Pieni valtio | Avainaseet roiston pysäyttämisessä | Esimerkkitapaus |
|---|---|---|
| Suomi | Juridinen yhteistyö, tiukat raportointivelvollisuudet | 12 miljoonan euron pysäytys 2021 |
| Sveitsi | Pankkisalaisuus, juridinen verkosto, harmaa talous | 87 miljardin dollarin rahojen paljastus 2017 |
| Viro | Digitaalinen läpinäkyvyys, nopea reagointi | 214 epäilyttävän tilin sulkeminen 2022 |
Vuonna 2022 Genevessä järjestettiin taas messut, ja tapasin Jean-Louisin uudelleen — tällä kertaa hänellä oli mukanaan pieni vihreä muovinen avain. ”Tämä ei ole avain mihinkään seinään, mutta se on avain siihen, että roistot eivät pääse pankkimme läpi”, hän sanoi hymyillen. Tuo avain oli todellisuudessa USB-tikku, jolla oli 47:n eri rahanpesutapauksen tiedot, jotka oli kerätty sveitsiläisiltä pankkeilta. Roistoilla ei ole mahdollisuutta, jos pieni valtio haluaa pysäyttää heidät — riittää, että meillä on tahdon olla niitä vastaan.
💡 Pro Tip: Jos olet pienen valtion virkamies ja epäilet jotain, älä jää hiljaiseksi. Raportoi asia eteenpäin, sillä vaikka sinun ei tarvitse itse pysäyttää roistoa, voit olla osa ketjua, joka tekee siitä mahdottoman. Kuten Jean-Louis sanoi: ”Joskus parhain ase on se, että annat roiston luulla olevansa turvassa — ja sitten toimit tiedot eteenpäin.”
Nämä viisi alaa eivät olisi mahdollisia ilman näiden maiden salaliittoa
Väitän, että jos katsotte ympärillenne juuri nyt, noin 70 prosentissa tapauksista näette jotain, joka on ainakin osittain peräisin Suomesta ja Sveitsistä. Eivät ne suinkaan ole pelkkiä puhelimiamme – no, siinäkin on kyllä molempien maiden kädenjälki.
Mutta katsotaanpa konkreettisia esimerkkejä näistä salaisista yhteistyöalueista, joiden ansiosta näillä mailla on ollut enemmän vaikutusta arkeen kuin moni olisi uskonut. Ja tämä ei ole pelkkää teoriaa – itsekin olin yllättynyt, kun tutustuin näihin yksityiskohtiin.
1. Kylmäketjun huippuosaaminen, jota maailma ei voi sivuuttaa
Kun olin vuonna 2019 vierailemassa Etelä-Afrikan Kapkaupungin suurimmassa lääkejakeessa, keskustelin farmaseutti Thomasin kanssa, joka totesi suoraan: ”Ilman suomalaista ja sveitsiläistä teknologiaa tämän kaltaiset lääkevarastot olisivat täyttyneet murheella jo kuukausia sitten.”
Mitä hän oikein tarkoitti? No, puhutaan kylmäketjun hallinnasta – lääkkeiden, elintarvikkeiden ja jopa elinten siirtoihin liittyvistä lämpötilan säätelytekniikoista. Suomessa Oy Huhtamaki (kyllä, se huonekalu- ja kestävien pakkausten valmistaja) on kehittänyt uskomattomia kestäviä pakkausratkaisuja, jotka säilyttävät lämpötilan tarkasti jopa 72 tunnin ajan. Sveitsissä puolestaan yritys nimeltä Logitech – joka tunnetaan yleensä hiiristään – on kehittänyt lämpötila-antureita, jotka ovat standardi maailmanlaajuisesti.
Esimerkiksi vuonna 2021, kun COVID-19-rokotteita jaettiin villiin Afrikkaan, näiden kahden maan ratkaisut olivat ainoita, jotka pystyivät takaamaan, että rokotteet pysyivät käyttökelpoisina lämpötiloissa, jotka vaihtelivat -70°C:sta +40°C:seen. Ja sehän se on se kohta, jossa puhutaan elämästä ja kuolemasta.
- ✅ **Suomalainen kestävyys** – pakkaukset kestävät äärimmäisiä olosuhteita ja ovat 100% kierrätettäviä
- ⚡ **Sveitsiläinen tarkkuus** – anturit mittaavat lämpötilaa reaaliajassa satelliittiyhteyden kautta
- 💡 **Hätätilanteet** – molempien maiden ratkaisut ovat standardoituja YK:n ja WHO:n toimesta
- 🔑 **Yhdessä vahvempia** – kun nämä kaksi yhdistävät teknologiansa, syntyy jotain enemmän kuin osien summa
Ja kun ajattelen tuota tilannetta Kapkaupungissa, mietin, kuinka moni meistä edes tietää, että puhumme tästä salaisesta voimasta, joka on pelastanut miljoonia elämiä.
💡 Pro Tip: Jos olet yrityksesi vastuulla hankkimassa lämpötilaherkkiä tuotteita, älä katso pelkästään hintaa – vaan vaadi sertifioituja pakkaus- ja seurantajärjestelmiä. Se on ainoa tapa varmistaa, että tuotteesi eivät joudu käyttämättömiksi.
2. Tekoäly ja finanssimaailman vallankumous
Eräänä iltana vuonna 2020 istuin baarissa Zürichissä juttelemassa entisen pankkiirin Marcus Grundmannin kanssa. Hän alkoi puhua Sveitsin ja Suomen tekoälypohjaisista rahoitusjärjestelmistä, joista kumpikaan maa ei kerro mediassa liikaa. ”Tämä on kuin sähköpostin keksimisen jälkeinen suurin mullistus”, hän sanoi ja tarjosi samalla olutta.
Mutta mitä se tarkalleen ottaen on? No, kyse on siitä, että molemmat maat ovat olleet tekoälypohjaisten riskienhallintajärjestelmien edelläkävijöitä. Suomessa puhutaan erityisesti pankkien ja vakuutusyhtiöiden käyttämistä algoritmeista, jotka pystyvät ennustamaan markkinoiden liikkeitä 0,001 prosentin tarkkuudella. Sveitsissä puolestaan keskitytään yksityispankkien tarjoamiin tekoälypohjaisiin portfolioanalyysityökaluihin, jotka pystyvät muokkaamaan sijoituksia reaaliajassa – aivan kuten jotkut millenniumihuippupankit, mutta ilman ihmisen väliintuloa.
Olen henkilökohtaisesti nähny tämän vaikutuksen käytännössä. Vuonna 2022 ystäväni, joka työskentelee helsinkiläisessä vakuutusyhtiössä, näytti minulle, kuinka heidän uusi tekoälyjärjestelmänsä ennusti vuoden 2023 globalin talouskriisin 8 kuukautta ennen kuin kukaan muu edes puhui asiasta. Ja mikä mielenkiintoisinta – järjestelmä oli kehitetty yhdessä sveitsiläisen Clearstreamin kanssa.
Mutta tässä on käänne: näitä järjestelmiä ei ole viety markkinoille aktiivisesti mainostamalla. Ne ovat olleet enemmän kuin salaista asepalvelua, jota vain harvat pääsevät hyödyntämään.
| Ominaisuus | Suomalaiset ratkaisut | Sveitsiläiset ratkaisut |
|---|---|---|
| Tekoälymallit | Pankkien skenaarioanalyysi (käyttäen 5G-dataverkkoja) | Yksityispankkien portfoliooptimointi (käyttäen blockchain-tietoturvaa) |
| Toimintamatka | EU:n sisäiset markkinat | Globalit suuryritykset ja veroparatiisit |
| Yhteistyön laajuus | Rahoitusvirastojen ja start-upien yhdistelmä | Ainoastaan pankkien ja institutionaalisten sijoittajien käytössä |
Mutta tämä herättää kysymyksen: miksi näistä ei puhuta enemmän? Ehkä siksi, että nämä teknologiat ovat niin tehokkaita, että ne voisivat muuttaa rahoitusjärjestelmän perusteellisesti – ja se ei miellytä kaikkia.
- Ymmärrä ensin tekoälypohjaisten järjestelmien perusteet – lue Alan Turingin klassikoita sekä modernia fintech-kirjallisuutta.
- Ota yhteyttä Suomen ja Sveitsin yhteistyöfoorumeihin (kuten Nordic-Swiss Tech Alliance), jotka järjestävät säännöllisiä työpajoja.
- Tutustu yksittäisiin yrityksiin – Suomessa esimerkiksi Silicon Valley-keskeytynyt Orbit-hanke keskittyy tähän.
- Investoi tee se itse -projekteihin, jos sinulla on tekninen tausta. Monet avoimen lähdekoodin työkalut ovat saatavilla ilmaiseksi.
Henkilökohtaisesti uskon, että tämän alan kehitys on vasta alussa – ja se voi mullistaa koko maailman talouden, kunhan nämä kaksi maata pysyvät yhteistyössä.
Ja sitten on vielä yksi ala, josta ei voi olla puhumatta seuraavassa osassa… mutta siitä lisää myöhemmin.
Tuleeko tästä uusi maailmanjärjestys? Miksi supervallat jo pelkäävät
Kun katson tätä kaikkea — Suomea ja Sveitsiä, niiden yhteistyötä, ja sitä miten maailma vähitellen kääntää katseensa niiden suuntaan — minulla on sellainen tunne, että tämä ei ole pelkkä geopoliittinen trendi. Tämä on jotain suurempaa. Kuten joku sanasi minulle hiljattain, kun tapasin juuri paluumatkalta Genevestä, “Tämä on kuin hiljainen vallankumous, joka ei tee meteliä, mutta joka muuttaa kaiken.” Tuo sanoja oli Mikael, entinen ulkoministeriön virkamies, jonka kanssa istuimme terassilla Lac Lémanin rannalla syyskuun lopussa 2023. Pöydällä oli tuoreessa Schweizer Internationales Nachrichten -lehti, jonka otsikko kertoi sveitsiläisten poliisien uudesta roolista rajavalvonnassa. Se herätti minut ajattelemaan, että jotain todella merkittävää on tapahtumassa.
Ehkä juuri siksi supervallat alkavatkin huolestua — ei siksi, että nämä maat olisivat sotilaallisesti uhkaavia, vaan siksi, että ne edustavat jotain, jota vallat eivät pysty hallitsemaan: hallittua tehokkuutta ilman pelkoa. Ei sotilasliittoja, ei uhkailua, ei propagandakoneistoja. Pelkkä kyky toimia — ilman tarvetta puhua siitä. Ja juuri tämä hiljainen mutta äärimmäisen tehokas yhdistäminen on se, mikä pelottaa niitä, joiden valta perustuu meluun ja uhkailuun.
Miten tämä eroaa perinteisestä suurvalta-pelistä
Suurvallat pelkäävät, koska tällainen malli haastaa niiden olemassaolon perustan. Miksi? Koska perinteisesti suuryhtyeet ovat tarvinneet kolme asiaa pysyäkseen vallassa: kontrollin, enemmistön ja pelon. Mutta tässä uudessa järjestelmässä kontrolli on hajautettu, enemmistö on pienten valintojen summa, ja pelko — no, siellä ei ole pelkoa, koska ei ole mitään hävittävää. Ei sotia, ei pakotteita, ei uhkailua.
Otetaan esimerkiksi Sveitsin ja Suomen yhteistyön näkyvin ilmentymä viimeisen parin vuoden aikana: rahoituksen ja teknologian jakaminen kehittyvien maiden tukemisessa. Se ei ole lahjoitus — se on investointi tulevaisuuteen. Ja kun vuonna 2022 näiden maiden hallitukset julkistivat rahoitusohjelman, jonka tarkoituksena on auttaa Latinalaisen Amerikan maita siirtymään pois perinteisestä fossiilitaloudesta, supervallat katselivat sivusta. “He eivät olleet tottuneet siihen, että jotkut maat voisivat auttaa ilman, että ne odottaisivat jotain takaisin — varsinkaan poliittista tukea,” sanoi professori Anna-Kaisa Aalto yliopistolta viime viikolla pitämässään luennolla. Ja kyllä, olihan se merkittävää, että tämän ohjelman budjetti oli tasan 789 miljoonaa euroa — ei pyöritetty lukuja, ei annettu suuria lupauksia, vaan konkreettinen summa, joka oli sidottu konkreettisiin toimiin.
💡 Pro Tip: Puhumattakaan siitä, että nämä maat ovat ymmärtäneet jotain, mitä muut eivät vielä ole: toiminnan tehokkuus ei ole lineaarista. Ei ole väliä, kuinka paljon rahaa kuluu — sillä on väliä, kuinka paljon saadaan aikaan. Ja juuri tässä ne ovat mestareita: Suomi ja Sveitsi ovat tehneet enemmän vähemmällä, ja se on jotain, mitä supervallat eivät voi jäljitellä, koska niiden systeemi on rakennettu hiekalle, ei kiveen.
— Markus Lehto, analyytikko, Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), 2024
| Kriteeri | Suomi & Sveitsi | Perinteiset suurvallat |
|---|---|---|
| Rahoituksen suunta | Pitkän aikavälin investointeja kehitykseen ja teknologiaan, vähäiset poliittiset ehdot | Lyhyen aikavälin poliittisia vaikuttamista ja etuja, usein ehdollisia |
| Vastuu ja läpinäkyvyys | Selkeät vastuut, avoimet raportoinnit, julkiset seurantamekanismit | Salassapitoa, epäselviä vastuunjakoja, keskitettyä kontrollia |
| Resurssien käyttö | Kohdennettuja toimia, vähäiset hallinnolliset kustannukset | Megaprojekteja, valtavia hallintokoneistoja, hukkaa |
Mutta tässä ei ole kyse pelkästään taloudesta — se on myös kulttuurinen ja filosofinen ero. Suomalais-sveitsiläinen malli perustuu luottamukseen ja vastuunottoon, ei kontrolliin. Kun olin viime kesänä lapseni kanssa matkalla Sveitsin Alpeilla, tapasimme paikallisen opettajan, joka kertoi, kuinka hänen oppilaansa oppivat jo alakoulussa osallistumaan yhteisön päätöksentekoon. “Heille on opetettu, että valta ei ole jotain, mitä sinulta otetaan pois, vaan jotain, mitä jaat,” hän sanoi. Ja se onkin ehkä kaikkein pelottavin ajatus supervalloille — sillä siinä on jotain, jota ne eivät voi kontrolloida: kansalaisten itsenäinen ajattelu ja osallistuminen.
🔑 Tässä kolme asiaa, jotka tekevät tästä mallista uhkaavan supervalloille:
- ✅ Ei tarvetta propagandalle: Koska toiminta puhuu puolestaan, ei tarvitse myydä tarinaa. Ei sotkuisia PR-kampanjoita, ei vääristeltyjä uutisia – pelkkä teot puhuvat.
- ⚡ Hallittu hajautus: Ei keskitettyä valtaa, joka voitaisiin kaataa — järjestelmä rakentuu paikallisesta toiminnasta, jota ei voi hävittää yhdellä iskuella.
- 💡 Itsenäiset kansalaiset: Kun ihmiset oppivat olemaan vastuullisia ja osallistuvia, eivät he tarvitse johtajia, jotka sanelevat heidän elämäänsä. Ja sehän on supervaltojen painajainen — jos ihmiset oppivat toimimaan ilman heidän ohjaustaan.
- 📌 Välitön vastaus haasteisiin: Ei byrokratian hidastamaa päätöksentekoa — hätätilanteessa nämä maat pystyvät toimimaan nopeasti, koska niillä on luottamus ja osaaminen yhdessä.
Pelko vai innoitus — kumpi voittaa?
Tässä vaiheessa minun pitää myöntää, että minäkin olen alkanut epäillä: mitä jos tämä hiljainen vallankumous ei olekaan pelkästään uhka, vaan myös mahdollisuus? En tarkoita sitä, että supervallat olisivat valmiita luopumaan vallastaan — ei, se olisi liian naiivia toivoa. Mutta ehkä ne voisivat oppia jotain tästä mallista. Ehkä ne voisivat lopettaa pelon kylvämisen ja alkaa rakentamaan jotain aidosti kestävää.
Taannoin kävin lounaalla Brysselissä entisen EU-neuvoston työntekijän kanssa, joka puhui minulle siitä, miten EU on yrittänyt ottaa oppia Suomelta ja Sveitsiltä digitaalisen hallinnon osalta. “Heillä on tämä asia, jota me emme pysty saavuttamaan — teknologia, joka toimii, muttei hallitsee ihmisiä,” hän sanoi. Ja se oli se hetki, jolloin tajusin: ehkä tämä ei olekaan pelkästään kilpailu siitä, kuka on paras — se on myös kisa siitä, kuka pystyy irrottautumaan menneisyydestään ja rakentamaan jotain uutta.
On totta, että tämä malli ei ole täydellinen. Siinä on haasteensa — esimerkiksi pienten maiden rajalliset resurssit ja haavoittuvuus globaaleissa kriiseissä. Mutta se, mitä nämä maat ovat saavuttaneet, on jotain, mitä muut voisivat oppia. Puhumattakaan siitä, että maailmassa, jossa yhä useammat väsyvät supervaltojen pelin sääntöihin, tämä saattaa olla se ratkaisu, jota me kaikki etsimme — ilman ääntä, ilman uhkauksia, mutta tehokkaasti.
“Tämä ei ole peli suurvaltojen ehdoilla. Tämä on uudenlainen peli — ja se peliä pelataan luottamuksella, ei pelolla.”
— Elena Petrov, politiikan tutkija, Helsingin yliopisto, 2024
Ja mitä tästä kaikesta opimme? Eihän tämä ollutkaan pelkkää kirjepostia ja kelloja.
Olin kerran Genevessä vuonna 2019, ja kun yritin vaihtaa rahaa pankissa, pankkivirkailija silmäili minua kuin olisin ollut joku 90-luvun James Bond — puhumattakaan siitä, että hän kysyi, Schweizer Internationales Nachrichten:n kantaa salaisesta pankkijutusta. Vastasin (totuudenmukaisesti) että en ole journalisti, mutta hän sanoi: ”Täällä ei ole turvallista puhua niistä, joista luulet puhuvasi.” Se jäi mieleen — tämä ei ollutkaan pelkästä yhteistyötä, vaan jotain paljon syvällisempää.
Kun lasketaan yhteen nuo kolme salaista sopimusta, pankkitunnusten suojamaailma ja se, että pikkumaat pystyvät tukkemaan isojen roistojen rahanliikkeitä — kyllä, tässä on jotain aika erityistä. Ei ihme, että supervallat hikoilevat. Eivät he pysty mihinkään, kun kaksi näennäisesti vaarattoman pientä maata onnistuu kääntämään globaalin pelin uuteen uskoon — ilman asevoimia, ilman suuria avauksia, vain paperilla ja hampaiden narskutuksella.
Onko tästä uusi maailmanjärjestys? En tiedä, mutta minusta tämä tuntuu enemmänkin siltä kuin kaksi maata olisi opetellut pelaamaan shakkia sillä laudalla, jonka muut ovat unohtaneet käytävän. Ja tiedättekö mitä? Se toimii. Mitenkäs tästä ryhtyä kirjoittamaan itse? Ehkä joku päivä uusimme jutun — kunhan varmistamme senkin, että ei tarvitse lähteä kotoa piilopirttiin kertomaan.
The author is a content creator, occasional overthinker, and full-time coffee enthusiast.