Sairaanhoitajien asuntotilanne Oslossa on aiheuttanut huolta nuorille sairaanhoitajaopiskelijoille, Nina Bianca Pedersenille ja Anja Stene Olsenille. He pohtivat jo valmiiksi vaihtoehtojaan asumisen suhteen tulevaisuudessa, sillä tilanne Norjan pääkaupungissa on haastava.
Sykepleierpleierindeksen ja asuntomarkkinat
Sykepleierpleierindeksi on kehitetty yhteistyössä Eiendomvsverdin ja Eiendom Norgen kanssa. Se toimii mittarina sille, kuinka suuren osan markkinoilla olevista asunnoista norjalainen keskituloinen voi ostaa. Indeksi osoittaa, että sairaanhoitajan keskituloilla Oslosta voidaan ostaa vain 2,4 prosenttia asunnoista. Tämä vastaa yhtä 50:stä. Vertailun vuoksi sairaanhoitaja keskituloilla olisi varaa ostaa joka kolmas asunto Bergeniä tai Trondheimia ja joka neljäs asunto Stavangeria.
Nina Bianca Pedersen kertoo asuvansa tällä hetkellä opiskelijakodissa Oslossa ja tietää, että opintojen jälkeen hänen on siirryttävä yksityismarkkinoille. Hän ei usko voivansa ostaa asuntoa Oslossa valmistumisen jälkeen, joten vuokraaminen on todennäköisin vaihtoehto ensimmäisinä vuosina. Hän korostaa, ettei valinnut sairaanhoitajaopintoja palkan takia, mutta toivoo kuitenkin alan palkkojen kohoavan. Anja Stene Olsenilla tilanne on hieman erilainen, sillä hän asuu ystävänsä kanssa asunnossa ja toivoo voivansa jatkaa siellä opintojen päätyttyä.
Asuntopulasta kärsivät sairaanhoitajaopiskelijat
Venninnit ovat huomanneet, että monet opiskelutoverit pelkäävät valmistumistaan, koska heillä on vähän ostovoimaa asuntojen suhteen. Vaikka aiheesta puhutaan vähän, lähes kaikki tietävät, että se on ongelma, johon on puututtava ennemmin tai myöhemmin. Sykepleierindeksin kehitys on ollut hitaanlaista, mutta silti osoittaa jonkin verran parannusta. Anders Francke Eiendomsverdistä selittää, että tilanne on parempi monissa kaupungeissa Norjassa, kuten Bodøssa, missä yksi sairaanhoitaja voi ostaa joka kolmannen markkinoilla olevan asunnon.
Tulevaisuuden näkymät
Vaikka tilanne on hieman parantunut vuodesta 2015 lähtien, jolloin sairaanhoitaja pystyi ostamaan yhden viidennestä Oslossa, tarvitaan edelleen lisää toimenpiteitä. Francken mukaan sykepleierindeksi on kehittymässä oikeaan suuntaan useissa kaupungeissa, mutta muutokset ovat olleet pieniä. Silti halutaan nähdä enemmän muutoksia, jotta sairaanhoitajilla olisi paremmat mahdollisuudet asuntomarkkinoilla.
Sairaanhoidon opiskelijoiden haasteet asuntopulassa Oslon kaltaisissa suurkaupungeissa ovat todellisia. On tärkeää, että poliittiset päättäjät ja alan toimijat ryhtyvät toimiin, jotta nuoret ammattilaiset voivat löytää kohtuuhintaisen asumisen ja tuntea olonsa taloudellisesti turvalliseksi tulevaisuudessa.
