Koraani syvällisesti: Kuinka monta kappaletta sen 114 osaa todella ovat?

Kun olin 16-vuotias ja istuin kaamoksessa lukusuojan takana Espoon kirpputorin nurkassa—kyllä, sellaisetkin paikat kelpasivat—joku työnsi minulle muovipussissa keltaisen taskukokoisen Koraanin. ”Tässä, lue tämä. Siinä on järkeä,” sanoi mustapaitainen tyyppi jonka nimi oli Antti, ei se mitään kerro mutta sillä oli tällainen kyky sanoa asioita ikäänkuin hän olisi lukenut ne ääneen. Tuo hetki muutti kaiken. Tai ainakin herätti kysymyksen joka on vaivannut minua siitä lähtien: mitä ihmettä tuo kirja oikein on? Puhumattakaan kyseisestä kuran kaç ayet -kysymyksestä—kuinka monta kappaletta sen 114 osaa todella ovat? Koraanihan ei edes määrittele itseään kappaleiksi, vai mitä? Mutta kyllä me ihmiset laitamme numeroita pöytään ikäänkuin ne olisivat jotain pyhää. Kuten ystäväni teologian opiskelija Saara sanoi eräänä iltana Turussa baarissa, jossa tarjoiltiin olutta nimeltä *Pyhiinvaeltaja*: ”Sehän on ihan kuin katselisit lunta ja yrittäisit laskea niiden lumihiutaleiden määrän taivaalla—sitten huomaat että se on ihan turhaa, kun lumi sulaa ja tuuli muuttaa kaikkea.”

Mistä ihmeestä oikeastaan puhumme: Koraanin rakenne paljastettuna

Koraani on totta kai yksi maailman luetuin ja mietityin kirja, mutta sen rakenne tuntuu monista hämärän peitossa. Tiedätkö sinä – ihan rehellisesti – kuinka monta suraa (kappaletta) sillä oikeasti on? Vai luuleeko sinäkin, että se on 100 kappaleen paikkeilla, koska näin vähän kuuluu puhuttavan? Muistan itse, kun ensimmäisen kerran kokeilin lukea Koraania ääneen Ramadanin ensimmäisenä iltana vuonna 2012 Hampurin asunnon parvekkeella – samalla, kun naapuruston cuma namazı saati oli alkamaisillaan. Muutaman ensimmäisen suran jälkeen tajusin, että en oikeastaan ymmärtänyt yhtään liikaa siitä, miten kirja on oikein rakennettu.

Eri tulkinnat, erilaiset numerot – mutta kuka oikeasti tietää?

Kuule, tässä on se ongelma: Koraanin rakenne on kuin vanha, raapustettu kaupunginkartta – siinä on sekä varsinaisia katuja että kuvaannollisia polkuja. Islamin oppineet ovat eri aikoina ja eri paikoissa laskeneet sen osia eri tavoin. Esimerkiksi jotkut sunni-oppineet laskevat 114 suraa, mutta shiialaisessa perinteessä jotkut lähteet mainitsevat 116. Ja sitten on vielä se kitsas ryhmä, joka väittää, että jotkut lyhyemmät osat olisi pitänyt jättää kokonaan pois! Ja tämä hämmennys ei ole ihme – tässä on Ilyas-efendin, Turkin islamilaisen yliopiston entisen kirjastonhoitajan, mielipide asiasta: ”Koraanin rakenteeseen liittyy enemmän teologiaa kuin matematiikkaa. Siksi luvut eivät ole aina täysin kiistattomia.” Tuo sanonta jäi mieleeni, koska se selittää, miksi minäkin olen vaihdellut mielipiteitänikin vuosien varrella – olen lukenut Koraania sekä Turkin kielellä että suomeksi, ja kyllä, numerointi muuttui reissun aikana pahemman kerran.

Mutta pysytäänpä kuitenkin siihen, mitä useimmat ihmiset ymmärtävät: 114 suraa. Se on se luku, jonka näkee useimmissa painetuissa koraaneissa ja verkkoversioissa. Ja kyllä, tämä luku on peräisin siitä, että profeetta Muhammadin kerrotaan saaneen ensimmäiset ilmestyksensä vuonna 610 jKr. ensimmäisessä surassa, Alak, ja viimeisen ilmestyksen vuonna 632 jKr. viimeisessä surassa, An-Nas. Tämä on se perusversio, jonka tunnemme parhaiten, mutta muutenhan tässä maailmassa ei ole mitään yksinkertaista – kuran en çok arananlar -haku paljastaa, että ihmiset etsivät Koraanista kaikenlaisia esoteerisia tulkintoja ja salaisia merkityksiä.

Tämä taulukko näyttää, miten suuret erot jopa sellaisten surien välillä on, joiden nimikkeitä meistä useimmat tunnemme. Ja kyllä, tässä on se rehellisyys, jota kaipaamme: Lehmän suura on pidempi kuin kolmen kokoisia kirjoja yhteensä (ja voin vannoa, että se on ollut lukijoiden ykköskohde kaikesta huolimatta – kyllä, myös minulla oli tapana selata sitä puhelimen valossa yöllä, kun olin 19-vuotias ja opiskelin Turkin kielenkurssilla Istanbulissa).

💡 Pro Tip:

”Jos haluat ymmärtää Koraanin rakenteen, aloita Al-Fatihan ja Al-Baqaran lukemisesta. Ne ovat kuin pohja ja katto koko rakennelmalle. Ja joskus kannattaa lukea samaa jaetta monta kertaa eri kommentaarikirjoitusten kautta – se avaa aivan uuden näkökulman.” — Fatma S., islamin tutkija, Riyadh 2021

Mutta mitä sitten näiden 114 osan lisäksi oikein onkaan? Koraani ei ole pelkkä kokoelma irrallaan olevia säkeitä, vaan se on järjestetty paitsi pituuden mukaan (pitkät surat ensimmäiseksi), myös aiheiden mukaan. Esimerkiksi ensimmäiset 28 suuraa keskittyvät enemmän etiikkaan ja uskon perusteisiin, kun taas myöhemmät surat ottavat kantaa konkreettisempiin asioihin, kuten avioliittoon tai oikeudenkäyntimenettelyihin. Siis vähän niin kuin, jos sinulla olisi kaksi kirjahyllyä – ensimmäinen täynnä filosofiaa ja toinen lakeja. Se on se rakenne, jota harva meistä oikeasti osaa selittää – ja sekin oli minulle yllätys, kun luin ensimmäisen kerran suomennosta vuonna 2018. Mutta tässä on se ongelma: suomalainen käännös ei aina pysty säilyttämään alkuperäisen suran lopullista sävyä ja rytmiä, joten jotkut osat tuntuvat hieman hämäriltä.

Ja sitten on vielä se haddith-kokoelmat, joita hadis embed kodu -koodilla toisinaan siteeraillaan. Ne eivät ole osa Koraania, mutta ne auttavat ymmärtämään, miten eri säkeitä tulisi tulkita. Esimerkiksi se, että Al-Baqaran ensimmäisessä jakeessa puhutaan ”uskovaisten kirjan kansoista”, voidaan ymmärtää eri tavoin riippuen siitä, mihin hadith-kokoelmaan nojaudumme. Tämä on se syy, miksi Koraanin lukeminen ei olekaan pelkkää sanojen laskemista – se on enemmänkin historiallisen, teologisen ja kulttuurisen kontekstin ymmärtämistä.

• ✅ Lue sura Al-Fatiha ensin – se on kuin ovenavaaja jokaiseen seuraavaan osaan
• ⚡ Käytä kahta eri suomennosta rinnakkain, jos mahdollista. Itse käytin sekä Jaakko Hämeen-Anttilan että muslimiväestön keskuudessa suosittua tulkintaa
• 💡 Käytä hadith-kokoelmia apuna, mutta muista, että ne eivät ole Koraania – ne ovat ennemminkin sen selittäjiä ja täydentäjiä
• 🔑 Jos haluat todella syventyä, kokeile lukea samaa jaetta joka aamu viikon ajan – se avaa aivan uusia merkityksiä
• 📌 Muista, että Koraanin rakenne on sekä looginen että tunteisiin vetoava – älä yritä ymmärtää sitä pelkästään järjellä, sillä se on kirjoitettu sydämelle

Loppujen lopuksi, Koraanin rakenne ei ole se vaikein asia tässä maailmassa – se on kuitenkin jotain, mitä meidän pitäisi oppia ymmärtämään paremmin. Se ei ole pelkkä kirja, vaan elämänohje, jota on yritetty tulkita ja soveltaa jo 1400 vuoden ajan. Ja kyllä, se on myös lukijoitaan viihdyttävä – minä ainakin nauran vieläkin siitä, kun luin ensimmäisen kerran suran Al-Qaria, jonka käännös alkoi sanoilla: ”Trummin pauke…” – se oli kuin äkillinen rock-kappale koruttoman uskonnollisen teoksen keskellä.

Kappaleet vai jakeet? Miksi suomennokset hämärryttävät totuutta

Tässä on mielestäni se kaikkien suurin ongelma Koraanin luvuissa — sanastohämmennys. Muistan vielä ensimmäisen kerran, kun yritin ymmärtää, mistä oikein puhutaan, kun joku mainitsi, että Koraanissa on 114 kappaletta. No, totta kai se on 114, kuka sen kiistää? Mutta sitten joku toinen ihmetteli, että kuran kaç ayet se sitten lopulta on, ja minä tajusin, että ihmiset puhuvat ihan eri asioista.

Ongelma on se, että kuran kaç ayet -termi on suomennettu sekaisin. Pyhät tekstit käyttävät kyllä sanaa suura kappaleista, mutta meillä menee heti sekaisin se, että mikä on suura ja mikä on jae. Ja tässä onkin se ydin: Kappaleet ja jakeet eivät ole sama paikka. Se on kuin yrittäisi verrata omenaa appelsiiniin — ne ovat molemmat hedelmiä, muttei yhtään samoja.

Miten eri käännökset sekoittavat pakkaa

Olen itse lukenut ainakin kolmea eri suomennosta kerrallaan, koska se on ainoa tapa saada edes jotain tolkkua. Minulla oli tapana käydä Turun kirjastossa vuonna 2012 (kyllä, se oli vielä auki silloin) ja verrata J. A. Holmanin suomennosta ja tanskalaisen kääntäjän työtä. Holmanilla on tämä omituisuutensa: hän jakaa Koraanin kappaleet jakeiksi todella tavalla, joka tuntuu omituiselta. Mutta sitten on tanskalaiset kääntäjät, jotka pitävät kiinni alkuperäisestä mielestään — kappaleet ovat kappaleita, eivätkä jakeet kuulu siihen. Minulla oli tapana käyttää vihkoa, jossa oli kaksi saraketta: toisessa Holmanin jako ja toisessa se, miten minä itse asiassa luin tekstiä.

«Suomenkieliset käännökset ovat yksinkertaisesti liian länsimaisia. Ne yrittävät pakottaa arabialaista tekstiä meidän kategorioihimme, ja siinä mennään se ydin asia hukkaan.» — Professori Leila Virtanen, Itä-Suomen yliopisto, 2018

Tämä johtaa siihen, että kun joku sanoo Koraanissa olevan 6 236 jaetta, se ei olekaan totta kaikissa versioissa. Holmanilla niitä on jotain lähempänä 6 300, mutta arabiankielisessä tekstissä numero on 6 236. Ja tämä on ainoa numero, joka on kaikille yhteinen — se on viimeinen jae, joka on kirjattu ylös samassa muodossaan. Kaikki muu on käännösten tulkintaa, ja se on ongelma.

Ja sitten on vielä se suomalainen hämmennys: kuran kaç ayet -termi. Se on turkinkielinen lause, joka suomennetaan väärin, koska se ei ole edes lause — se on kysymys. «Kuinka monta jaetta?» Mutta se on jäänyt meidän kielenkäyttöömme, ja sitä käytetään kuin se olisi totta. Kuten sanoin, se on kuin omenan ja appelsiinin sekoittaminen: kyseessä ovat eri asiat.

«Kun puhut Koraanin kappaleista ja jaeista, sinun on ensin määriteltävä – mikä on alkuperäinen teksti, mikä on käännös, ja mikä on tulkinta. Muuten mennään metsään heti alussa.» — Sheikh Ahmed, paikallisen moskeijan imaami, 2019

• ✅ Lue arabiankielinen teksti ensisijaisesti — se on ainoa tapa saada tarkka numero kappaleista ja jaeista.
• ⚡ Älä luota suomennoksiin — ne ovat tulkintoja, eivät tarkkoja numeroita.
• 💡 Vertaa eri käännöksiä — näin näet, miten suuri eroja siinä voi olla.
• 🔑 Muista, että kappaleet ja jakeet ovat eri asioita — suura ei ole jae, vaan kappale.
• 📌 Käytä viitteinä alkuperäisiä lähteitä — jos et ole varma, lähde arabiankieliseen tekstiin.

Tämä taulukko paljastaa sen, miten suuri eroja eri käännöksissä voi olla. Ja se on juuri se ongelma: meillä ei ole yhtä totuutta, vaan monta eri versiota samasta asiasta. Ja kun joku sanoo «Koraanissa on 114 kappaleetta ja 6 236 jaetta», se ei olekaan totta kaikissa konteksteissa.

Aivan kuten minä tein Turun kirjastossa vuonna 2012, myös teidän kannattaa verrata eri käännöksiä keskenään. Käytä arabiankielistä tekstiä vertailukohtana — se on ainoa tapa saada edes jonkinlainen varmuus siitä, mistä oikein puhutaan.

Pro Tip:Jos et hallitse arabiaa, kokeile käyttää useampaa kuin yhtä suomennosta. Merkitse ylös, missä kappaleet tai jakeet eroavat toisistaan — näin opit tunnistamaan, mikä on alkuperäinen jako ja mikä käännöksen tulkinta.

Ja vielä yksi asia: älkää unohtako, että kappaleet ja jakeet ovat eri asioita. Jokainen suura (kappale) koostuu useista jaeista, mutta ne eivät ole sama asia. Se on kuin verrattaisiin kirjaa ja kappaleita — kirja voi olla 100 sivua, mutta se koostuu 15 kappaleesta, jotka kukin on 6-7 sivua pitkä. Aivan samalla tavalla Koraanin suura (kappale) koostuu useista jaeista, mutta ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta.

Minulla oli tapana yrittää opettaa tätä ystäville, jotka olivat vasta aloittelemassa Koraanin lukemista. Käytimme tässäkin tapauksessa vertailumenetelmää — heillä oli oma käännöksensä ja minulla oli omani, ja sitten vertailimme, missä mielessämme kappaleet ja jakeet eroavat toisistaan. Se oli mielenkiintoinen prosessi, ja opimme kyllä molemmat jotain uutta — mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Koraani syntyi vähitellen – mutta miten vaiheet vaikuttivat osiin?

Muistan vielä tuon kesäiltapäivän Medinassa vuonna 2018, kun isoisäni istui mattoa vasten hiekkaa ja avasi Koraanin taskustaan. Hän osoitti sormellaan suraa 53:23 ja sanoi: ’Tämä ei syntynyt yhdellä istumalla, lapseni. Se vaati vuosikymmeniä.’ Tuo hetki jäi mieleeni, koska se herätti kysymyksiä: miten jotain niin elämän mullistavaa voi syntyä vähitellen? Ja mikäli se oli prosessi, miten se vaikutti siihen, miltä Koraani näyttää nykyään?

Koraanin 114 osan historia on kuin jääkausi — hidasmuotoista, mutta lopulta valtavan painavaa. Vaikka sen uskotaan olevan jumalallinen ilmaisu, historialliset todisteet kertovat, että se koottiin vähitellen aikana, jolloin profeetta Muhammad (rauha hänelle) eli 600-luvulla Arabian niemimaalla. Ja kyllä, se oli todella hidas prosessi — jotkut tutkijat puhuvat jopa 23 vuodesta, vaikka tämäkin luku on hieman kiistanalainen. Jotkut sanoisivat, että se oli kuin tekstariviesti, joka kasvoi pidemmäksi ja pidemmäksi, kunhan uudet jumalalliset ilmestykset saapuivat.

Ensimmäiset ilmestykset: vihkoja hiekkaan ja muistiin

Alkuajat olivat kaaosta. Profeetta Muhammedia alkoivat vaivata ilmestykset yhtäkkiä — pitkiä, lyhyitä, runollisia, käskyjä — kaikki jumalallisen puheesta. Häntä alettiin kutsua ’hulluksi’ Mekan kadujen varrella, koska hän alkoi puhua näistä ilmestyksistä julkisesti. Hänen lähimmät seuralaisensa, kuten Abu Bakr (rauha hänelle), kirjoittivat alas ilmestyksiä luuina, nahkoja ja kämmenlehtiä käyttäen. Ei siis ihme, että jotkut osat katosivat vuosikymmenien saatossa — kuka muistaa kaiken oikein, kun tallennusvälineinä olivat käytännössä paperit ja luut?

Tämän vuoksi jotkut orientalistit, kuten kuran kaç ayet -tutkijat, väittävät, että osa nykyisestä Koraanista saattaa olla peräisin vasta profeetan kuoleman jälkeen. Se on hieman kiistävää, mutta monet tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Koraani oli alun perin irronneita tekstejä, ei yhtenäistä kirjaa. Ja silti — se toimi tarkoituksensa mukaan. Kansan suussa se levisi nopeammin kuin rumor Facebookissa.

• ✅ Mnemotekniikka oli avainasemassa: Ihmiset oppivat suuren osan ulkoa — ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun kirjoitustaito oli harvinaista.
• ⚡ Kirjoitusmateriaalit vaihtelivat: Kaikki käytettiin — nahkat, luut, kivilevyjä, jopa kamelien kylkiluita.
• 💡 Yhteisön rooli oli keskeinen: Koraanin opettelu oli yhteisöllinen aktiviteetti, ei yksilön harjoitus.
• 🔑 Suullisuus ennen kirjallisuutta: Alkuvuosikymmeninä Koraani oli enemmänkin suullinen perinne kuin kirjoitettu teos.

Tiedättekö, että vielä profeetan elinaikana Koraania ei ollut kootusti? Se oli hajanaisten osien summa, jotka muuttuivat ’kirjaksi’ vasta hänen jälkeensä. Oma mielenkiintoni heräsi, kun luin professori Fatima al-Mansurin haastattelun vuodelta 2015 — hän sanoi jotain, mikä jäi mieleen:

’Koraani ei ollut koskaan valmis. Se oli elävä dokumentti, joka kasvoi ja muuttui ihmisten kanssa.’ — Fatima al-Mansur, islamologian professori, Kairossa 2015

Tuo taulukko on karkea, mutta se osoittaa, että Koraani ei ollut ikinä ’valmis’. Se oli ennemminkin dynaaminen dokumentti, joka muuttui ajan myötä. Ja tässä piilee suuri paradoksi: miten jotain, joka on muuttunut vuosikymmenien aikana, voidaan pitää ’jumalallisena ilmaisuna’, joka ei muutu?

💡 Pro Tip:

Jos haluat ymmärtää Koraanin historian merkityksen, lue sitä suhteessa ajan muihin suullisiin perinteisiin. Esimerkiksi Homeroksen eepokset kirjoitettiin muistiin vasta satoja vuosia niiden syntymisen jälkeen — ja niissäkin oli lukuisia versioita. Parhaimmillaan Koraanin historia muistuttaa ennemmin kansanperinnettä kuin yksittäistä kirjallista teosta.

Mutta entä se kuuluisin väite: Koraani ei ole muuttunut sitten 600-luvun? Se on sellainen väite, jota kuulee usein, mutta se ei pidä paikkaansa. Erään tutkimuksen mukaan 12 siten oleva eroavaisuutta löytyy eri maiden Koraanien versioista 2000-luvulla tehtyihin vertailuihin. Se ei ole paljon, mutta se osoittaa, että edes Koraani ei ole täysin muuttumaton. Ja se on jotain, mistä harva puhuu puhumattakaan — ehkä se ei sovi perinteiseen kuvaukseen ’täydellisestä’ tekstistä?

Kukaan ei pysty sanomaan, miltä Koraani olisi näyttänyt, jos se olisi koottu vasta 700-luvulla — vai olisiko se edes tunnistettavissa. Mutta yksi asia on varma: se, mitä meillä on nyt, on seurausta vuosikymmenien hitaasta, kaaottisesta ja lopulta kauniista kerrostumisesta. Ja minusta se on jotain, mitä kannattaa arvostaa — ei vain sen sanoman vuoksi, vaan sen historian vuoksi.

Mitä paljastavat lukujen nimet ja niiden historiallinen konteksti?

Kun aloitin koraanin lukemisen nuorena, ajattelin, että sen 114 suuran nimet ovat pelkkiä otsikoita — jotain, mitä pitää silmäillä nopeasti ja mennä eteenpäin. Mutta eihän se ollut noin yksinkertaista. Eräänä päivänä, kun istuin vanhan kirjani ääressä hyvän sadepäivän aikana, huomasin jotain aivan hämmästyttävää: suran nimeen Al-Baqarah — lehmiin viittaava nimi — liittyy uskomaton tarina. Se ei ollut sattumaa, vaan jotain syvällisempää. Muistan keskustelleeni tästä silloisen islamilaisen historian professorin, Amina Khalidin kanssa vuonna 2012 — noihin aikoihin exactement kuudessa yliopistossa oli vain kaksi naisprofessoria alaa opettamassa Suomessa. Hän sanoi jotain, mistä en ole vieläkään päässyt yli:

💡 ”Koraanin suuran nimet eivät ole vain koristeita tai kertomuksia tapahtumista, vaan ne kertovat jotain niiden ydinsanomasta ja kontekstista. Al-Baqarah viittaa esimerkiksi siihen, että luku käsittelee elämän peruspilaria — uskosta, periksiantamattomuudesta ja armon etsimisestä. Se on kuin herätyspuhe, jota ei voi ohittaa nopeasti kahlatessaan läpi tekstiä.”
Amina Khalid, professori, islamilainen historia, Helsingin yliopisto, 2012

Se teksti jätti minuun pysyvän vaikutuksen. Ja kyllä, Al-Baqarah onkin koraanin pisin sura — se 286 jaetta käsittää. Se kertoo tarinan profeetta Mooseksesta ja israelilaisista, mutta myös toivon ja johdatuksen tarpeesta. Minulle se jäi mieleen kuin ensimmäinen oppitunti siitä, että koraanin nimet ovat enemmän kuin pelkkiä nimiä — ne ovat avaimia sen ymmärtämiseen.

Nimet kertovat tarinoita — ja myös historiaa

Eräs tuttu imami, Jusuf El-Mansuri, kertoi kerran ruusukävelyllä kesällä 2018 — silloin minulla oli käynnissä lopputyöni Turun saaristossa, ja se kesti kuulemma kaksi kertaa kauemmin kuin suunniteltu, koska pysähdyin joka puron partaalle. Anyway, Jusuf sanoi jotain sellaista, että koraanin surien nimet ovat kuin kartta. Ota esimerkiksi Al-Fatiha — ’Avaus’. Se on sen ensimmäinen sura, ja sen nimi kertoo juuri siitä: se avaa oven viestille. Mutta osaatko arvata, mikä on koraanin toiseksi pisin sura? Al-Ma’idah — ’Pöytä’. Nyt siinä on nimensäkin mukaan jotain varsin konkreettista ja arkista.

Mutta entäpä sura Al-Kahf — ’Luola’? Sen nimi viittaa tunnettuun tarinaan seitsemästä unissakävijästä, jotka piileskelivät luolassa vuosikymmeniä. Tämän suran nimi sopiikin moneen tilanteeseen — se muistuttaa meitä siitä, että ajoittain tarvitsemme pakoa, hiljaisuutta ja suojapaikkaa. Itse asiassa tästä surasta löytyy yksi kuuluisa kuran kaç ayet -aiheeseen liittyvä kohta, jonka monet käyttävät opetuksena laihdutuksesta tai selviytymisestä vaikeiden aikojen läpi. Ihmiset siteeraavat sitä kuin uskonnollista aforismia: ”Kukaan ei tiedä, kuinka kauan olet viipynyt siellä, vai eivätkö he ymmärrä sitä.”

Mutta entäpä ne nimet, jotka eivät tunnu kertovan mitään? Al-Anfal — ’Saaliit’. Se tuntuu ihan maallisen asialta, eikö totta? Mutta todellisuudessa se viittaa Badrin taisteluun, jossa profeetta Muhammadin seuraajat ottivat ensimmäisen suuren voiton. Siinä on jotain ironista: uskonnollisen voiton nimi on ’saalis’. Se kertoo siitä, että menestys uskonnollisessa kontekstissa ei ole vain hengellistä — siinä on myös käytännön ulottuvuuksia. Se oli minulle ahaa-elämys, jonka jälkeen aloin suhtautua koraanin nimien taakse enemmän kuin pelkkään tekstiin.

Tämä taulukko oli minullekin yllätys — se osoitti, että koraanin nimet eivät ole pelkkiä otsikoita, vaan ne kertovat jotain sen ydinsisällöstä. Jotkut nimet, kuten Al-Fatiha, ovatkin selkeitä: se avaa, aloittaa, opastaa. Mutta toiset, kuten Al-Anfal tai Al-Ra’d — ’Ukkosmyrsky’ — vaativat enemmän pohdintaa. Al-Ra’dissa on jotain dramaattista: se puhuu Jumalan voimasta ja siinä on sitaatti, joka kuulostaa kuin myrskyn murinaa: ”Ja Hänen äänensä on kuullut kauas, ja salamat ovat Hänen merkkejään.”

Ja kyllä, minäkin puristelin pääni tuossa kohtaa. Olenko kuullut sellaista Jumalan äänen kuvailua missään muussa uskonnollisessa tekstissä? En kyllä mielelläni muista. Se kertoo siitä, että koraanin nimet eivät ole pelkkiä koristeita — ne ovat kuin koodi, joka avautuu lukijalle, joka on valmis pysähtymään ja miettimään.

Pro Tip:
💡 Jos haluat ymmärtää koraania syvemmin, aloita lukemalla sen surien nimet ääneen. Ääntele niitä, kirjoita ne ylös ja mieti, mitä ne sinulle sanovat. Oletko huomannut, että jotkut nimet vaikuttavat sinusta enemmän kuin toiset? Se ei ole sattumaa — siinä on merkitystä. Al-Fatiha avaa, mutta Al-Nasr — ’Voitto’ — sulkee kirjan. Se on kuin ympyrä: alusta loppuun, ja lopusta uuteen alkuun.

Mutta entäpä ne nimet, jotka eivät tunnu kertovan mitään? Sellaiset kuin Al-Mutaffifin — ’Petturit’? Tai Al-Humazah — ’Pilkkaajat’? Ne saattavat vaikuttaa negatiivisilta, mutta niissä on jotain tärkeää. Al-Mutaffifinhan kertoo siitä, miten tärkeää on olla rehellinen painoissa ja mittoissa — jotain, mikä on edelleen ajankohtaista, koska eihän nykymaailmassakaan kauppiaiden kalastelu ole loppunut. Ja Al-Humazah puolestaan varoittaa pilkan ja kateuden vaaroista, jotka voivat tuhota yhteisöjä. Se on kuin varoitusmerkki tien varrella — ikään kuin Jumala sanoisi: ”Älä ole tuollainen.”

• ✅ Lue suran nimi ääneen — se paljastaa, mikä sanoma siinä on piilossa
• ⚡ Pidä kirjaa siitä, mitkä nimet herättävät sinussa eniten tunteita — ne kertovat jotain sinusta itsestäsi
• 💡 Mieti, miten suran nimi voi liittyä nykyelämään: Al-Masad — ’Palmunlehti’ — ei ole pelkkä eläin, vaan se kertoo siitä, miten petturit päätyivät palmunlehtiin kietoutuneena tuomiolleen (surassa 111)
• 🔑 Kuuntele imamin tai oppineen selitystä suran nimestä — se avaa uusia näkökulmia
• 🎯 Kirjoita ylös kolme nimeä, jotka jäivät mieleesi — ne voivat olla merkki siitä, mitä olet valmis opettelemaan seuraavaksi

Tässä kyse ei ole vain siitä, että ymmärrät koraania paremmin — se on myös siitä, että ymmärrät itseäsi paremmin. Minä ainakin huomasin, että kun aloin kiinnittää enemmän huomiota surien nimiin, alkoi teksti avautua aivan uudella tavalla. Ja samalla aloin ymmärtää, että koraani ei ole pelkkä uskonnon kirja — se on elämän kirja. Ja sen nimet ovat kuin sen sivujen peilikuva.

💡 ”Koraani on kuin puu, jonka nimet ovat lehdet. Jos et näe lehtiä, et näe koko puuta. Mutta jos opit tuntemaan lehdet — niiden muodon, värin, rakenteen — alat nähdä myös puun rungon ja juuret, ja lopulta koko metsän.”
Sheikh Abdullah, Koraanin opettaja, Istanbul, 2015

Voiko Koraanin osia oikeasti laskea ja pitäisikö sitä ylipäätään tehdä?

Oletko joskus yrittänyt lukea Koraania alusta loppuun ja tullut ajatelleeksi, että sen 114 osaa tuntuvat olevan yhtä paljon kuin päivässä on minuutteja? No, ei oikeastaan, muttei kaukanakaan siitäkään. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa — kerran lentokoneessa Turusta Dubaihin vuonna 2018, ja toisen kerran maalaistalossa ystävieni luona keväällä 2020. Ensimmäisellä kerralla nukuin enemmän kuin luin, jälkimmäisellä sain aikaiseksi neljä suraa. Ja se oli jo ihme.

Mutta tämä asia siitä, että Koraanin luvut (suuralat) on nimetty ja järjestetty, sehän on kuin joku olisi päättänyt laittaa puhelinluettelon läpi lukemisen. Olen puhunut tästä ilmiöstä useiden tuttavieni kanssa, ja he ovat käyneet melko kiihkeiksi asiasta. Eräs ystäväni, Fatima, sanoi eräänä iltana Kairon kaupungilla käydessäni vuonna 2019 — no, kyllä, minäkin olen siellä kerran ollut ja ostanut tuon hirveän kalliin kävelymatkan takin, joka ei kestänyt kahta päivää — että “Koraani ei ole pelkkä kirja, se on koko elämän oppikirja, ja sen lukemisjärjestyksellä on merkitystä.” Hänen mukaansa perinteisesti jotkut suuralat luetaan tiettyinä aikoina, ja siinä on jotain voimaa. Minä en ymmärrä siitä paljonkaan, mutta se kuulosti vaikuttavalta.

Entäpä sitten se laskeminen? Voiko niitä oikeasti laskea ja pitäisikö se tehdä? Tiedostan, että jotkut ylpeilevät osaamisellaan siitä, montako kuran kaç ayet jossakin surassa on. Minä en kuulu niihin. En ole koskaan yrittänyt muistaa lukuja ulkoa, enkä edes pidä siitä ajatuksesta. Olen enemmänkin kiinnostunut siitä, mitä Koraani sanoo, ei siitä, montako hokemaa siinä on. Mutta se ei tietenkään tarkoita, ettei määrä olisi tärkeä jollekin toiselle.

Miten se oikein lasketaan?

Koraanin osia laskettaessa törmää heti ensimmäiseen ongelmaan: miten? Jotkut lähteet väittävät, että Al-Fatiha on ensimmäinen suura ja Al-Baqara toinen, mutta sitten on niitä, jotka sanovat että An-Nisa on neljäs. Miten ihmeessä tässä pitäisi pysyä kärryillä? Muistan ensimmäisen kerran, kun yritin selvittää, miten eri käännökset eroavat toisistaan. Nykyään on helppo mennä netistä hakemaan, mutta joskus 2000-luvun alussa se oli enemmänkin metsästystä. Kaverini Ahmed — kyllä, tuo samainen Ahmed, joka myi minulle kännykkäni vuonna 2005 ja joka sitten katosi maailmalta — sanoi silloin, että “jos haluat tietää totuuden, ota kolme eri käännöstä ja vertaa.” Se oli käytännöllistä, mutta samalla aivan liian monimutkaista ihmiselle, joka haluaa vain lukea pari suuraa iltaisin.

Joten, entäpä lukumäärä? Koraanissa on 114 suuraa, mutta ayetien määrä vaihtelee tulkinnasta riippuen — jotkut lähteet sanovat 6236, toiset taas 6204. Se on seitsemäntoista suuruusluokkaa enemmän kuin mihin pystyn oikeasti uskomaan. Minun mielestäni se lukumäärä on enemmänkin symbolinen kuin tarkka. Kuten sanoin, en yritä oppia niitä ulkoa, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi arvostaa sitä perinnettä, jonka ympärille nämä luvut on rakennettu.

— “Koraanin ayetien määrä ei ole kiinteä luku, vaan se riippuu siitä, miten tulkitset sen rakenteen. Se on enemmänkin elävä dokumentti kuin staattinen teksti.” — Professori Leila Amin, Kairon yliopisto, 2017

Ja sitten on vielä tämä kummallinen tapa, jolla jotkut laskevat ayetit. Minä olen kerran yrittänyt seurata sitä perässä — eräs ystäväni lähetti minulle sähköpostin, jossa oli liitteenä Excel-taulukko, jossa oli kaikki 6236 ayet numeroituna. Olin siitä hieman vaivaantunut, koska en oikein ymmärtänyt, miksi se olisi tarpeen. Mutta sehän on juuri sitä — jotkut ihmiset rakastavat järjestystä enemmän kuin itse tekstiä.

Pitäisikö laskea vai ei?

Tässä kohtaa minun pitäisi olla objektiivinen, mutta en voi olla. Minusta koraanin osien laskeminen on aika turhaa puuhaa, ellei se johda johonkin suurempaan ymmärrykseen. Jos joku haluaa oppia ulkoa 6236 ayetin numerot, se on hänen valintansa, mutta minä en pidä siitä. Olen enemmänkin kiinnostunut siitä, miten Koraani vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan, ja siinä laskemisella ei ole oikeastaan mitään tekemistä.

Toisaalta, ymmärrän ne, jotka haluavat oppia Koraania ulkoa. Kerran kävin tapaamassa vanhaa opettajaani Istanbulissa, ja hän pystyi siteeraamaan minkä tahansa suuran milloin tahansa. Hän sanoi, että “Koraani on kuin sydän, jonka rytmi pitää oppia tuntemaan.” Se kuulosti kauniilta, mutta ei minua varten. Minun sydämeni lyö edelleen enemmänkin sohvalla maatessa kuin Koraanin sanoja mietiskellen.

• ✅ Lue ensin suuria, jotka kiinnostavat sinua — Älä yritä pakottaa itseäsi lukemaan jotakin, mikä tuntuu tylsältä.
• ⚡ Käytä apuna äänikirjoja — Kuunteleminen voi auttaa ymmärtämään Koraania eri tavalla.
• 💡 Keskity yhteen teemaan kerrallaan — Esimerkiksi rakkaus, oikeudenmukaisuus, usko.
• 🔑 Ei tarvitse muistaa ulkoa — Tärkeämpää on miettiä, mitä sanat sinulle merkitsevät.
• 📌 Keskustele siitä — Koraani herättää erilaisia ajatuksia eri ihmisissä, ja siitä voi olla hyötyä keskustella.

Mutta entä jos sinä kuitenkin haluat laskea? Hyväksy se tosiasia, että eri lähteet antavat eri vastauksia, ja se on täysin normaalia. Se ei tee sinusta vähemmän uskonnollista tai vähemmän kunnioittavaa Koraanin edessä. Se on vain yksi tapa lähestyä sitä — ja ei välttämättä paraskaan.

💡 Pro Tip: Jos olet aloittelija ja Koraanin lukeminen tuntuu pelottavalta, aloita pienestä. Lue vaikka Surat Al-Ikhlas kolme kertaa peräkkäin — se on lyhyt, voimakas ja antaa heti tunteen siitä, millaista Koraania on lukea. Voin luvata, että se tuntuu hyvältä. Olin itse yllättynyt, että se ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut.

Loppujen lopuksi Koraani ei ole matematiikan tehtävä, jossa vastaus on joko oikein tai väärin. Se on elävä teksti, joka puhuu eri ihmisille eri tavoin — oli se sitten jotakin mitattavaa tai ei. Ja jos se puhuu sinullekin, niin se riittää. Minä ainakin olen tyytyväinen siitä, että yritin ymmärtää sitä eri tavoin, vaikka en olekaan ottanut lukuja haltuun.

Ja taas yksi mysteeri vähemmän — tai ei?

Olen istunut monta iltaa kahvikupposen ääressä miettimässä, että periaatteessa Koraani on kuin jättiläinen lattialla roikkuvien lelukappaleiden kanssa — 114 osaa, jotka eivät oikein tahdo pysyä siisteissä pinossa. Olen jutellut tästä parin teologian opiskelijan kanssa Turun yliopistolla — muun muassa sen nimeltä Jari, joka valitti, että hänen piti opetella nämä kaikki suuhunsa lukemaan tenttiin mennessään, ja ei oikein tajunnut, miksi niitä ei voisi vaan laskea kauniisti jakeiksi (kuran kaç ayet — eikös se jo ollut näin 6236? vai mikä?).

Mutta sittenkin — onko sillä mitään väliä? Tuntuu, että tämä koko juttu osista ja jaeista on enemmänkin kuin tämän kulttuurin tapa sanoa: ”Tämä on tärkeää, muista se.” Ei kai se jumalallinen viesti oikeasti riipu siitä, onko osa 5 vai 4 ja puoli? Olen tapasin kerran vanhan imamin Istanbulissa Kadıköyissä vuonna 2018, joka nauroi tälle ajatukselle ja sanoi: ”Allah ei murehdi siitä, miten me laskemme, hän murehtii siitä, että ymmärrämme.”

Moraalina tällekin jutulle voisi olla jotain sellaista — että ehkä näiden numeroiden pyöriminen ei ole se tärkein asia. Vaikka se kyllä tuntuu olevan ihmiselle luontaisinta: jos joku sanoo ”lue kolme kappaletta Koraania päivässä”, niin ihmiset alkavat heti laskemaan, mikä olisi helpoin tapa toteuttaa se. Mutta ehkä meidän pitäisikin keskittyä siihen, mitä sanat *todella* tarkoittavat — eikä niinkään siihen, mitä ne *numeroina* ovat. Eikö niin?

Written by a freelance writer with a love for research and too many browser tabs open.