Ylimmän hyvinvointipomon paikan epävakaudesta – neljäs kovapalkkainen johtaja lähti
Hyvinvointialueiden johtajille kohdistuu monenlaista painetta, niin asukkailta, aluevaltuutetuilta kuin Suomen hallitukseltakin. Neljäs kovapalkkainen hyvinvointialuejohtaja on nyt eronnut tehtävästään, herättäen huolta ja kysymyksiä.
Johtajat vaatimusten ristipaineessa
Hyvinvointialueiden johtajat ovat joutuneet pahaan välikäteen. Asukkaat vaativat parempia palveluja, aluevaltuutetut haluavat lisää valtaa, ja Suomen hallitus odottaa tiukkaa taloudenpitoa. Alueiden palveluihin on käytetty enemmän rahaa kuin mitä on ollut käytettävissä, luoden paineita johtajille.
Poliittinen päällystakki kiristi
Johtajien eron taustalla on usein poliittinen valvonta ja epäluottamus. Kirsi Varhila avasi päätöstään erota Satakunnan hyvinvointialuejohtajan tehtävästä arvostellen alueen johtoon kohdistunutta poliittista ohjausta. Erimielisyydet ja luottamuspula ovat johtaneet useiden johtajien eroihin eri alueilla.
Johtaja ei lähde tyhjin käsin
Eronneet johtajat voivat saada kultaisen kädenpuristuksen, kuten yli 90 000 euroa irtisanomisajan palkkana ja erokorvauksena. Vaikka nämä summat ovat suuria viranhaltijoille, ne ovat kuitenkin pieni osa hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta. Rahoitusta vuodelle 2025 on yli 26 miljardia euroa.
Professori: Epäluottamus juontaa laista
Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall näkee poliitikkojen ja viranhaltijoiden välisen epäluottamuksen juurisyyksi hyvinvointialueita koskevan lainsäädännön. Poliitikoilla on vähän tilaa alueella, ja johtajat ovat tilivelvollisia monille tahoille. Taloustilanteen kiristyessä yhteisen sävelen löytäminen vaikeutuu.
Näiden haasteiden keskellä on tärkeää, että oikea henkilö löytyy johtamaan hyvinvointialueita, jotta palveluiden käyttäjät eivät kärsisi. Jatkuvat muutokset ja epävakaus eivät ole kestävä ratkaisu hyvinvoinnin turvaamiseksi.
