Suomen kulttuurin kultaaja – Mestari Snellmanin kiiltävä kädenjälki Smolnasta golfkentille
Tänään kello 7:30 aamulla kapean, jalallisen lasin pohjalla kimaltelevat lehtikultahiutaleet. Kun lasiin kaadetaan kuohuviiniä, poreet nostavat suurimmat hiutaleet pinnalle ja pienimmät vajoavat syvemmälle, luoden koko lasillisen kullanhohtoisen hehkun. Vitivalkoiseen työtakkiin sonnustautunut Raimo Snellman tarjoilee juhlajuomaa taidokkaasti, aivan kuin kultaajamestari osaa. Snellmanilla on pian luvassa juhla, sillä hänen perustamansa yritys, Kultaus Oy Snellman, täyttää marraskuussa komeat 40 vuotta.
Raimo Snellman itse on nauttinut jo kymmenen vuoden ajan eläkkeestä, ja yritystä johtaa nykyään kultaajamestari Mikko Snellman. Vaikka he jakavat saman sukunimen, he eivät ole lähisukulaisia. Joka arkiaamu vanhempi Snellman suuntaa työhuoneelleen Helsingin Vuosaareen, jos vain on kaupungissa. Kullan katselu on hänelle fyysinen nautinto, joka saa aikaan miellyttävän kutinan verkkokalvoilla.
Kulta on ihmeellinen aine, joka on säilynyt muuttumattomana maailmankaikkeuden alkuräjähdyksestä asti. Snellmanin intohimo kultaukseen on ilmeinen, kun hän kertoo materiaalistaan. Tutkijat ovat selvittäneet, että kullan keltainen väri johtuu sen elektronien vuorovaikutuksesta valon fotonien kanssa. Erittäin ohuet kultalevyt pystyvät tuottamaan omaa valoaan fotoluminesenssiksi kutsutussa prosessissa.
Kultaajan ammatti on Suomessa harvinainen, ja tällä hetkellä työikäisiä mestareita on vain kuusi, kaikki Uudellamaalla. Silti jokainen, joka on käynyt Helsingin keskustassa tai nähnyt sieltä kuvia, on törmännyt Raimo Snellmanin kädenjälkeen. Hänen kultauksiaan löytyy monista arvokkaista kohteista, kuten Keisarinnan kiven kaksipäisestä kotkasta Kauppatorilla ja Senaatintorin valtioneuvoston palatsin kellotaulujen numeroista.
Ydinkeskustassa sijaitsevien valtioneuvoston tilojen lisäksi Snellman on kullannut myös Uspenskin katedraalin kupoleita, Aseman Kellon tunnuksen Aleksanterinkadulla sekä Esplanadin soittolavan lyran. Hänen käsialaansa voi ihailla myös Tarton Pyhän Aleksanterin kirkon korkealla ortodoksisella ristillä.
Raimo Snellman tunnetaan myös pääkaupungin ulkopuolella. 1990-luvulla hän oli mukana Pauligin Juhlamokan mainoksissa, joissa esiteltiin eri alojen kädentaitajia. Snellmanin intohimo kultaukseen on vienyt hänet myös Lapin Tankavaaran Kultakylään, missä hän hankki eettisesti tuotettua kultaa kultausprojekteihinsa.
Kultauksen monipuolisuus näkyy Snellmanien työssä, ja he ovat tehneet yhteistyötä useiden taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi Oulun oikeustalon valkokultaiset joet ovat osa Otto Karvosen teoskokonaisuutta, jota Snellmanit ovat työstäneet. Heidän asiakaskuntansa koostuu pääasiassa julkisyhteisöistä, kuten valtiosta, kaupungeista ja kirkoista.
Kultaus Oy Snellmanin liikevaihto on viime tilikaudella ollut 117 000 euroa, ja liikevoitto 7 100 euroa. Yritys on pitänyt toimintansa pienenä, ja Snellmanit ovat kehittäneet uusia kultausmenetelmiä vaikeina aikoina. Heidän työhuoneellaan vallitsee rauhallinen tunnelma, ja he jatkavat kultauksen parissa niin kauan kuin kädet, jalat ja pää kestävät.
Raimo Snellmanin elämäntyö on ollut mittava ja monipuolinen, ja hän on saanut ansaittua tunnustusta kultauksen alalla. Hänen intohimonsa kultaan ja kultaukseen näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Snellmanin tarina on kultainen esimerkki siitä, miten yksi intohimoinen mestari voi jättää kiiltävän kädenjälkensä niin arvokkaisiin kohteisiin kuin golfkentillekin.
